Olutta

Edellisestä päivityksestä on jo aikaa. Siihen on olemassa kaksi syytä.
1. En ole leiponut pitkiin aikoihin
2. Tuntuu että jos teen perusleipää niin siitä ei enää irtoa uutta sanottavaa. Tiedän että olen välillä syyllistynyt kirjoittamaan vähän väkisin että saan aikaan päivityksiä. Jossain kohtaa kuitenkin päätin että on parempi kun päivitän vain silloin kun on oikeasti asiaa.

Nyt minulla on uutta asiaa :)
Päätin edellisellä leipomiskerralla kokeilla jotain minulle aivan uutta. Laittaa olutta leipään. Käytin jotain Ketun olutta. Kait jotain vaaleaa... Kettu osannee valaista tarkemmin. Kaadoin summittaisen määrän (ehkä n. desi) olutta taikinanjuureen ja vasta sitten lisäsin vettä loput tarvittavasta nesteestä. Lisäksi käytin aika paljon siirappia. Leivästä tuli oikeastaan aika hyvää. Kannattaa kokeilla ;)

Juurikertaus ja maustamista

Siitä on taas jokunen tovi kun olen viimeksi kertaillut juuren tekoa joten nyt siihen lienee hyvä sauma kun Ketun (ei enää avomies) kanssa laitoimme juuret taas tulemaan.

Ruisleipä: Liotellaan pakasteesta sulatettu takinapallo lämpimään veteen (ensin kylmää ja sitten perään vedenkeittimestä lämmintä kun olen tottunut siihen etten ota hanasta suoraan lämmintä ruuan laittoon ja mikro olisi liian yksinkertainen keksintö ;) ). Sitten lisätään pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja sekoitellaan nekin joukkoon. Sitten liina päälle ja juuri lämpimään paikkaan kypsymään.

Kyllä löysin sisäisen lapseni kun läträsin käsilläni lämpimässä taikinavellissä XD

Suunnitelma on tällä kertaa tehdä aika siemenistä leipää. Ainakin auringonkukan siemeniä ja pellavan siemeniä. Joskus voisi kokeilla myös maustaa leipää pippurilla tai vastaavalla. Ehkä jouluna jos tekisi pippurista siirappileipää.

Vehnäleipä: Liotellaan taikinapallo lämpimään nesteeseen kuten ruisleivässäkin. Kettu laittoi juurelle 1rkl ruisjauhoja ja 2rkl vehnäjauhoja ruuaksi. Pelkillä vehnäjauhoilla juuri ei lähde happanemaan. Se tarvitsee sen osan ruisjauhoja. Ruokkiessaan Kettu käyttää myös osittain ruisjauhoja.
Lopuksi jälleen sama homma, liina päälle ja lämpimään.

Ehdotin ketulle että voisi kokeilla nokkosleipää jos minä keräisin ja ryöppäisin nokkoset. Saisi vaikka samana päivänä kerätyt nokkoset suoraan leipään kun tässä tontilla tuota nokkosta riittää. Lisäksi nokkosten terveellisyyttä kuulutetaan monessa paikassa kovaan ääneen joten miksipä ei käyttäisi hyödyksi kun niitä pitää kuitenkin pihasta hävittää.
Minkäköhän laista mahtaisi tulla jos maustaisi vaaleaaleipää siirapilla tai hunajalla...

Kuvitusta

Edellisestä leipomuksesta on jo hyyvin pitkän aikaa. On ollut aika paljon kaikenlaista kiirettä ja touhua elämässä muuten ja täytyy myöntää että melkein kaikki edellisiin leipiin liittyvät jutut joita oli tarkoitus kirjoittaa teille ovat haihtuneet muistista. Mutta onneksi minulla on tarjota edes kuvia :)

Muutamia lohkoja heti tuoreeltasan syötäväksi

Olisi saanut olla uunissa ihan himpun kauemmin. keskellä on vähän raakaa. Mutta hyvää oli.

Loppukevennyksenä karpalo-omanapiirakka jolla ei ole mitään tekemistä leipien kanssa mutta näytti kauniilta ja oli hyvää kotitekoisen kinuskin kanssa.

Maalaisvehnäleipä osa 2

Supikoiran avomies Kettu täällä taas ja maalaisvehnäleivän toinen tuleminen, tällä kertaa vähän paremmin tuloksin.

Aikalailla samalla tavalla tein kuin viimeksikin mutta käytin suhteessa enemmän jauhoja joten leivän sai ihan oikeasti muotoiltua halutunlaiseksi ja se näkyy kyllä lopputuloksessa. Juurena käytin edellisestä maalaisvehnäleivän taikinasta erotettua palasta jota ruokin sekä vehnä- että ruisjauhoilla. Pelkällä vehnäjauholla juuri ei oikein lähtenyt kypsymään mutta ruisjauhot auttoivat asiaa.

Talkkunaa (juureen)

Nyt on uusi juuri taas saunassa. Pitkään se kesti saada aikaiseksi.
Laitoin tällä kertaa todella paljon sitä savusaunassa kuivatettua talkkunaa jota meillä vielä toistaiseksi on kaapit väärällään. Katsotaan mitä juuri sanoo kun sitä on nyt ehkä kolmasosa juureen lisätystä jauhomäärästä. Talkkunassahan on pääraaka-aineena vilja (tosin en tiedä tarkalleen mitä tuo kyseinen talkkuna sisältää) joten luulisi kelpaavan eliöstölle ravinnoksi. Jatkoruokinnan hoidan kyllä ihan perinteisesti ruisjauholla.

Kaivelin nopsasti mitä wikipedia sanoo talkkunasta. Oletan että tässä meillä olevassa talkkunassa olisi herneitä tai papuja seassa. Mutta kun en tunne valmistajaa (kaverin kautta saatua yksityisen ihmisen valmistamaa) niin hankala lähteä selvittämäänkään. Eikä sillä ehkä niin väliä.
Jos meillä olisi savusauna omassa pihapiirissä niin voisi kokeilla itsekin talkkunan valmistusta. Olisi varmasti mielenkiintoista. Riihtä meillä ei ole enkä oikein tiedä millä sen korvaisi jos ei savusaunalla. Haluaisin kuitenkin talkkunaani kunnollisen savunaromin jos sitä lähtisin tekemään.
Tässä vielä toinen linkki jonka takaa löytyy yksi talkkunan valmistaja joka hyvin suurpiirteisesti kertoo valmistuksesta.

Lapsena söin talkkunaa piimään sekoitettuna ja kotitekoisen mansikkahillon kanssa *nam*. Oli ihan kaupan talkkunaa mutta muistan että hyvää oli. Voisi joskus kokeilla tuolla kotikutoisella talkkunalla. On aika paljon voimakkaamman makuista kuin se kaupan talkkuna mitä olen itse aikaisemmin syönyt.

Paahdettuja manteleita

Päivitelläänpä pitkästä aikaa taas tännekin.
Tarkoitus on ollut jo parin viikon ajan tehdä taas leipäsatsi. Entiset kun on syöty jo aikaa sitten. Harvapäisenä olen kuitenkin unohtanut laittaa juuren tulemaan kunnes on aina liian myöhäistä jos leivonnan haluaa ajoittaa viikonloppuun. Ja minä haluan.
Jotain muuta sen sijaan ollaan saatu aikaiseksi. Vaikka blogi koskeekin pääasiassa leipiä ja niide leivontaa niin ehkäpä saan anteeksi yhden mantelipäivityksen. Varsinkin kun jo aikaisemmin lupailin laittavani sellaisen.

Olemme pariin otteeseen kokeilleet kotona paahdettuja manteleita. Ensimmäisellä kerralla mantelit pääsivät vähän kärähtämään (onneksi eivät pahasti) ja toisella kerralla taas minun teoriani mukaan olivat pannulla liian lyhyen hetken ja nesteet ja hunaja eivät ehtineet tarttua manteliin kunnolla.
Netissä ohjeita on vaikka kuinka monen moisia ja keittokirjastani (Kaisa Isotalo & Raija Kuittinen, Kotiruoka, 76. painos s.433-434) löysin vielä pari ohjetta sekä sokeri- että suolamanteleille. Me yhdistelimme erilaisia ohjeita ja teimme niistä itsellemme toimivan ja hyvältä tuntuvan version.

Tarvitaan

• 3 dl kuorellisia manteleita
• 2 rkl vettä
• 2 rkl juoksevaa hunajaa
• 2 tl rypsiöljyä
• 1/2 dl kanelisokeria (vähempikin kyllä riittää)
• (1/2tl suolaa)

1. Uuni kuumennetaan 225 asteeseen. Mantelit levitellään uunipellille ja paahdetaan uunissa kunnes alkavat tuoksua, saavat vähän väriä ja alkavat poksahdella. Korkeintaan 10 min meidän uunissa.
   Tämän vaiheen aikana voi sekoittaa valmiiksi kanelisokerin (ja halutessa suolan) kulhossa.
2. Vesi, hunaja ja öljy kiehautetaan paistinpannulla ja lisätään mantelit perään. Keitellään siinä kunnes neste on imeytynyt manteleihin/haihtunut ilmaan.
3. Lämpimät mantelit pyöritellään kanelisokerissa ja levitellään sitten leivinpaperille jäähtymään. Voi vähän irrotella toisistaan jos ovat takertuneet yhteen ja halutessa vielä ripotella kanelisokeria päälle.

Kuva osoitteesta http://lakkajapeura.blogspot.fi/ jossa myös yksi erilainen ohje paahdettujen mantelien tekoon.

Maalaisvehnäleipää

Supikoiran avomies Kettu tällä kertaa koettaa myös leivän leivontaa.
-------------
Päätin toteuttaa jo vähän aikaa pohdinnassa olleen suunnitelman ja tehdä samasta juuresta vehnäleipää. Löysin netistä tämän reseptin jokin aika sitten ja olin ostanut myös tarvittavat ainekset leivän tekemistä odottelemaan. Siispä perjantaina kun Supikoira aloitti oman ruisleipänsä teon, erotimme osan juuresta omaa vehnäleipääni varten. Koska vehnäleipätaikinan ei tarvinnut ohjeen mukaan kohota kuin tunnin verran, jätin oman osani juuresta hautumaan vielä yhdeksi yöksi (senkin uhalla että siitä tulee vielä happamampaa). Ruokaa annoin juurelle hyvin maltillisesti, tavoitteena lähinnä vain estää sen kuoleminen.

Lauantaina aloitettiin sitten leivän tekeminen hiivan sulattamisella. Kun se oli sulanut, sekoitin sen lämpimään veteen ja kaadoin juuren joukkoon. Perään sitten suolaa sekä ohjeen mukaiset määrät jauhoja. Taikina oli tämän jälkeen lähinnä vain löysää velliä joten jauhoja sai lopulta lisätä melkoisen runsaalla kädellä lisää jotta siitä tuli riittävän kiinteää. En ottanut näitä määriä mihinkään ylös vaan kaadoin aina vähän lisää vehnäjauhoja ja hiivaleipäjauhoja vuorotellen.

Lopuksi vielä lorautin perään rypsiöljyä ja laitoin taikinan kohoamaan saunan lauteille ja lähdimme ulos kävelylle. Kävelyn jälkeen sainkin aloittaa saunan siivoamisella sillä taikina oli kohonnut ulos astiasta. Siivouksen jälkeen nostelin lopun taikinan leivinalustalle jotta siitä saisi muotoiltua leivän. Taikinassa oli edelleen liian vähän jauhoja joten muotoilusta ei oikeastaan tullut yhtään mitään vaikka alustalla oli runsaasti jauhoja. Luovutin, nostin taikinamöykyn uunipellille, korjailin sitä hiukan leipää muistuttavaan muotoon ja laitoin uuniin.

Leivästä tuli ensimmäiseksi yritykseksi aika hyvää ja vieraatkin pitivät siitä.